Një intervistë e bukur dhe artistike për J.K. Ihalainen.

Një intervistë e bukur dhe artistike për J.K. Ihalainen.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Runoilija+J+K+Ihalainen+on+outo+jätkä/a1376106225739?sivu=1

 

silvana

Shqipëroi nga Filandishtja Silvana Berki

Që në fillim më bëri përshtypje veshja e titullit që i është bërë intervistës:
Poeti J:K:Ihalainen bëri kërkesë për vëndin e punës si kryegazetar në gaezën ”Fjala e Helsinkit”.
Poeti i cuditshëm!
Për tu habitur, ai tregon se gjatë kthimit të vizitës së tij nga Kopenhagen, ngeli në Suedi pa pare dhe me ndihmën e një shoku gjeti punë dy muaj me cirkun, ku mësoi të lante elefantët. Ai tregon: ” Isha në Norvegji dhe më mbaruan paret. Kishim fallcifikuar me një shokun tim finlandez në Suedi dokumentat e punës. Konsullata NOrvegjeze i përktheu ato dhe ju vendosi vulat, ndaj edhe u bënë dokumenta zyrtare. E megjithatë, dija shumë pak nga gatimi, por shoku më ndihmoi. Për fat, punonjësit e tjerë të guzhinës ishin norvegjez, dhe nuk kuptonin kur shoku më mësonte në finlandisht si ta prisja mishin, dhe vendosjen e midhjeve në pjatë. Mësova ushqime për gatime peshku, buding, dhe pastaj u largova sepse nuk kisha pasion për të gatuar, gjë që i duhet patjetër guzhinierit”.
Ku kam pasion unë?- vazhdon ai.
– Për poezinë dhe përkthimet.

Në vazhdim të intervistës u zbulua se Ihalainen di të mjeli edhe lopët.- ” Në Mongoli edhe fëmijët dinë të mjelin”- thotë ai.

Ihalainen, vishet gjithmon me një fanellë pa mëngë dhe ka buzëqeshjen e një mashkulli që pëlqehet nga femrat. Në një bisedë me një shoqe që e ka njohur Ihalainen që prej shkollës ajo më thotë: ” për cudi nuk ka ndryshuar fare as në veshje as në stil që prej rinisë”.

Marrë nga gazeta lokale; ( Helsinki Sanomat, 20.11.2013).

 

Runoilija J. K. Ihalainen on outo jätkä

http://www.hs.fi/kulttuuri/Runoilija+J+K+Ihalainen+on+outo+j%C3%A4tk%C3%A4/a1376106225739?sivu=1

Runoilija J. K. Ihalainen haki Helsingin Sanomien päätoimittajaksi. Haastattelimme häntä tehtävään.

 

R J

 

Runoilija J.K.Ihalainen kotitanhuvillaan Siurossa

 

Runoilija J. K. Ihalainen, 56, pyrkii Helsingin Sanomien päätoimittajaksi.

Hän kertoo vapaamuotoisessa hakemuksessa, että osaa hoitaa norsuja, lypsää lehmää ja soutaa takaperin.

“Pääsen jo keskiviikkona jos olis tarvis”, hän lopettaa tekstin reippaasti.

Ihalainen julkaisi hakemuksen Facebookissa toukokuussa vitsinä. Valitettavasti me täällä Hesarissa emme vitsaile.

Työpaikkahaastattelu pidetään hänen puutalonsa terassilla Nokialla Siurossa.

Ihalaisella on musta hihaton t-paita, naistenmiehen hymy eikä lainkaan tutkintotodistuksia.

Ensin hän kaataa kahvia termospullosta. Sitten hän ryhtyy tupakoimaan ketjussa.

“Norsut ovat leppoisia eläimiä, sellaiset sirkusnorsut. Lähinnä pesin niitä ja loin niiden lantaa”, hän aloittaa kykyjensä kartoituksen.

Ihalainen oli matkalla Suomesta kotiinsa Kööpenhaminaan vuonna 1984, kun rahat loppuivat Tukholmassa. Hän meni murehtimaan tilannetta kahvilaan. Siellä oli pari tuttua, jotka sanoivat, että kiertävässä sirkuksessa olisi töitä.

Ihalainen haki ja sai eläintenhoitajan paikan. Hän pesi norsuja kaksi kuukautta.

Sirkuksessako runoilija oppi myös lypsämään lehmiä?

“Sitä tein lapsena. Oikeastaan olen lypsänyt enemmän vuohia. Mongoliassa. Se on kyllä aika helppoa. Lapsetkin sen siellä osaa.”

Haastattelija merkitsee ylös, että hakija välttelee tekemästä numeroa itsestään.

Hakemuksessa mainittu kolmas kyky, takaperin soutaminen, kirvoittaa Ihalaiselta päivän erikoisimman selityksen.

“Turkkilaisilla on semmoinen myyttinen tyyppi, Nasreddin Hodja, joka ratsastaa aasilla selkä menosuuntaan.”

Ihalainen tupakoi jonkin aikaa. Hän hölmistyy tajutessaan, että vastaus ei riitä.

“No. Olen itsekin tehnyt paljon asioita takaperin”, hän jatkaa. “Minun yhden runokirjani nimi on Takaperinlukua.”

Ihalainen ei ole kouluttautunut miksikään. Hän on oppinut tekemällä.

Kuten mattokauppiaan sisäänheittäjän hommat Konyan kaupungissa Turkissa.

“Menin sinne katsomaan [runoilija] Rumin hautaa. Rahat loppuivat.”

Tai hotellikokin hommat Tyinissä Norjassa.

“Olin Norjassa ja rahat loppuivat. Olimme väärentäneet Tukholman konttorikoneliikkeessä suomalaisen kaverin kanssa kokin työtodistukset. Norjan konsulaatti käänsi ne norjaksi ja löi niihin leimat, jolloin niistä tuli viralliset. Tiesin aika vähän ruuanlaitosta, mutta kaveri auttoi. Onneksi muut keittiössä olivat norjalaisia, eivätkä ymmärtäneet, kun kaveri opetti minulle suomeksi lihanleikkaamista ja rapujen asettelua seisovaan pöytään.”

“Tein kalaruokia, salaatteja ja sellaisia puddingeja. Sitten lopetin. Minulla ei ollut intohimoa ruuanlaittoon. Nimenomaan sitä kokilla pitää olla.”

Mihin sinulla sitten on intohimoa?

“Runouteen. Ja sen kääntämiseen.”

Ihalainen jätti hakemuksessa kertomatta tärkeimmän pointin: hän hallitsee kirjanteon tekstin tuottamisesta kustantamiseen, painamiseen ja jakeluun. Hän on omistanut elämänsä aikana kolme kirjapainokonetta.

Ensimmäisen hän osti Japanista ja myi Kolumbiaan. Toisen hän hankki Turusta ja myi Afrikkaan.

Kolmannen, Orivedeltä löytyneen, hän raahasi Siuronjoen voimalaitoksen vanhaan paperihiomon tarkkaamoon.

Kyseessä on edellisiä pienempi, vain liki tonnin painoinen ruma saksalainen Heidelberg, jonka syövereistä Ihalainen jyskyttää pihalle Palladium Kirjat -nimisen kustantamonsa nimikkeitä.

Ihalaisen mielestä kirjanteko kannattaa hallita alusta loppuun itse esimerkiksi siksi, että teokseen jää virheitä.

“Kustannustoimittaja siivoaa tekstin liian hienoksi. On oltava rosoa.”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s